Pakkoavioliitto on avioliitto tai siihen verrattava suhde, johon henkilö joutuu vastoin tahtoaan tai josta hän ei saa erota. Se eroaa järjestetystä avioliitosta, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Kuka tahansa voi joutua pakkoavioliiton uhriksi.
Pakottaminen voi tapahtua esimerkiksi kiristyksen, uhkausten, fyysisen väkivallan tai henkilön haavoittuvan aseman – kuten alaikäisyyden, vammaisuuden tai yhteisöstä riippuvuuden – kautta. Avioliittoon voidaan painostaa taloudellisen hyödyn, sosiaalisen aseman tai oleskeluluvan vuoksi. Pakkoavioliitossa voi olla kyse myös lapsiavioliitosta, jossa toinen osapuoli on alle 18-vuotias. Alaikäinen voi olla antanut suostumuksensa avioliittoon tai kokenut sen velvollisuudekseen.
Kieltäytyminen avioliitosta voi johtaa suvun tai yhteisön hylkäämiseen ja lisätä kunniaan liittyvän väkivallan riskiä. Syyt eivät kuitenkaan aina liity kulttuuriin tai uskontoon.
Pakkoavioliitto rikkoo henkilön oikeutta päättää omasta elämästään ja voi aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä haittoja sekä lisätä taloudellista riippuvuutta. Avun hakeminen voi olla vaikeaa uhkailun, tiedon puutteen ja viranomaisiin kohdistuvan epäluottamuksen vuoksi.
Avioliittoon pakottaminen on Suomessa rangaistavaa ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Pakottamalla solmittu avioliitto voidaan kumota, jolloin oikeudelliset vaikutukset vastaavat avioeroa, mutta siviilisääty palautuu ennalleen ja lapsilla säilyy oikeus perintöön ja elatusapuun. Alaikäisen kohdalla avioliitto voidaan todeta mitättömäksi, jos toinen osapuoli on selvästi alaikäinen ja puolisoiden välillä on merkittävä ikäero.